Heteniityn Tarmo

Kauden viimeisestä matsista tuloksena tasapeli

Kauden viimeistä peliä voisi kuvailla kuluneilla urheilutermeillä: “iloisesta sambaa muistuttavasta harrastehöntsästä”, “pelikirjan toimivuudesta” ja “100 % keskittyminen viimeiseen peliin on 40 % vol. suorittaminen päätössaunaillassa” jne.. Ottelu oli jatkumoa kauden lopun hyville peleille, jotka alkoivat hieman ennen kesätaukoa. Ensimmäisen puoliaika alkoi heti muutamalla vaarallisella tekopaikalla, kun Joni ”Jan Mölby” Nyqvist pääsi puskemaan vapaasti mutta ilman tulosta ja Markku ”Kukkis” Aho petasi itselleen vaarallisen vetopaikan. Ottelun avausmaalin teki kuitenkin vastustaja, joka pääsi flipperin pallon jälkeen ampumaan pienestä kulmasta kovan kierteisen vedon takanurkkaan. Kuittaus tuli saman tien, kun Markku syötti Sami “Thiere Henry” Salon hyvään paikkaan, josta Sami pääsi ampumaan tarkasti puolittaisella kääntölaukauksella tasoituksen. Avointen ovien päivät jatkuivat lähes välittömästi, kun vastustajahyökkääjä pääsi puskemaan vapaasti keskityksen maaliin. Peli aaltoili edelleen ja nyt tasoituksesta vastasi Joni, jonka vapautti lähes vastaavalla tavalla Markku hyvän nousunsa jälkeen. Puoliajan lopussa Parsa sai pari erikoistilannetta mutta ilman tulosta. Tauolle mentiin kuitenkin tasoissa.

Toisella puoliajalla korostui ensimmäistä enemmän puolustuspeli, mutta myös useat hyökkäykset joita leimasivat kuitenkin turha hätäily. Kolmas maali syntyi Samin nopean nousun jälkeen, joka päättyi hyvään vetoon joka upposi tarkasti oikeaan nurkkaan. Tällä maalilla Sami varmisti joukkueen maalipörssin voiton. Valitettavasti Parsan kuittaus tuli taas lähes välittömästi, kun vastustajahyökkääjä pelattiin vapaaseen vetopaikkaan – tilanne 3 – 3. Seuraava takaisku oli hyvin koko ottelun liberon paikkaa pelanneen Markus “Keisari” Asikaisen loukkaantuminen, joten jouduimme pelaamaan viimeiset 10 minuuttia yhdellä vaihtopelaajalla. Onneksi saimme lopussa luotua tiivistetyllä pakalla hyviä tilanteita mm. Jani ”kaurajätti” Åkerlundin ja Markun hyvien nousujen jälkeen, jotka kilpistyivät valitettavasti puolustukseen. Viimeinen vaarallinen paikka tuli vielä Juha ”David Ginola” Hopialle, joka pääsi puskemaan Lauri “Aki Riihilahti” Vuorion hyvään keskityksen vapaasti metrin päästä mutta ilman tulosta. Lopussa koko joukkue pelasi tiiviisti, jonka ytimenä puolusti hyvin Tuomas ”Colin Hendry” Marttila, Jani ja loput torjui varmasti Markku ”David Seaman” Luolakari.

Heteniityn Tarmon 8. kausi harrastesarjasta on takana ja lopullinen sijoitus on kahdeksas mutta ehkä sijoitusta enemmän kertoo peli-ilme joka ainakin heti viimeisen matsin pölyn laskeuduttua tuntuu iloisemmalta ja laadukkaammalta kuin parin edelliskauden jälkeen. Lopulliset yhteenvedot kaudesta tehdään luonnollisesti kauden päätössaunaillassa. Kiitos kaikille peleissä käyneille hyvästä kaudesta!

FC Monday painoi päälle kuin yleinen syyttäjä ottelun alkuminuuteista lähtien. Se ei siitä huolimatta onnistunut rakentamaan kunnon tekopaikkoja, HeTan tiukasta puolustusmuurista johtuen. Ensimmäisen erän puolivälin paikkeilla FC Monday sai rangaistuspotkun, kun hyökkääjän eteneminen estettiin kampilla juuri rankkarialueen rajan sisäpuolella. Markku maalissaan psyykkasi tiukalla katseellaan vetäjän laukomaan pallon tolpan kautta sivurajasta ulos.

Toisessa erässä FC Mondayn painostus tuotti lopulta tulosta, kun rankkarialueen rajalta lähtenyt veto muutti puolustajasta suuntaa ja painui verkon perille. HeTan paras paikka tuli hetki tämän jälkeen puolittaiseen läpiajoon päässeelle Timolle, jonka veto jäi veskan käsien kautta maaliviivalle pomppimaan, josta puolustaja sai sen hätäpotkulla lopulta purettua.

Loppuyhteenvetona voisi Doug Sheddeniä lainaten todeta, että “very solid game”, kun vastassa oli yksi lohkon parhaista joukkueista.

– Joni Nyqvist

Syyskauden kolmanneksi viimeinen ottelu pelattiin tuttua AC Hannesta vastaan, jonka olimme kohdanneet jo aiemmin kaudella harkkamatsissa. Silloin voitokkaasti 2-0.

Ottelun alku oli aika tasaista ja vaaralliset paikat olivat ns. yhden syötön päässä. Vähitellen oma pelimme rupesi parantumaan ja pääsimme muutamia kertoja maalintekosektoriin mutta ilman tulosta. Vastustajalla oli myös muutamia paikkoja mutta tiiviisti pelannut puolustus ja tolppien väliin komennuksen saanut Juha “Walter Zenga” Hopia estivät maalit.

Toisen puoliajan alussa vastustaja sai uuden vaihteen päälle ja pallon hallinta siirtyi lähes kokonaan heille. Pallo pyöri meidän päädyssä mutta todella vaaralliset paikat esti eleettömästi koko joukkueen uhrautuminen. Vastustajan johtomaali syntyi kuitenkin harmittavasti vapaapotkusta, jonka vastustaja pääsi ohjaamaan maalin läheltä takanurkkaan. Tämän jälkeen rupesimme nostamaan hyökkäystä mutta viimeinen silaus tuntui puuttuvan.

Lopulta pari minuuttia ennen loppua pienen painostuksen jälkeen Joni keskitti maalille, jonne ryntäsi ensimmäisenä Sami joka sai pidettyä pallon pelissä ja jotenkin pallon kimpoili Jukan ja puolustajan kautta Makelle joka puski pallon matalana tyylikkäästi verkkoon. Loppu olikin sitten tarkkaa puolustusta ja tuomarin vihellystä vaille valmis.

Lopputuloksena taistelupiste vaikka voittokin olisi ollut otettavissa. Yhdellä vaihtopelaajalla pelannut Tarmo pelasi hallitusti ja koko ryhmitys pysyi lähes koko ottelun hyvin kasassa. Lisäksi hyökkäys auttoi hyvin puolustusta ja paikoin puolustuskin pystyi tukemaan hyökkäyksiä mallikkaasti.

Ottelu alkoi mukavasti HeTan kannalta, sillä saimme salama-alun Joni “I’m in fire!” Nyqvistin laukoessa rangaistusalueen oikealta kulmalta meidät 1-0 johtoon. Tämä herätti FC KuFun taisteluun mukaan ja he rakensivatkin pari kovaa paikkaa. Tosin emme mekään olleet mitään eilisen teeren poikia, vaan saimme myös rakenneltuja paikkoja. Ensimmäisen puoliajan puolivälin jälkeen FC KuFu sai pienen painostuksen poikasen aikaseksi ja sivurajaheitosta pääsi vastustaja tuikkaamaan päällään pelin tasoihin. Näissä lukemissa tallusteltiin tauolle.

Toinen puoliaika alkoi vielä paremmin kuin ensimmäinen, sillä saimme ensimmäisellä minuutilla tuikattua pallon maaliin vastustajan puolustuksen ja maalivahdin sekoillessa. Tuikkaajana oli tilanteessa Sami “Simo Sulo” Salo ja kaikki lähti Jonin valonnopeudella lähteneestä vedosta, joka meni veskan sormien kautta ylärimaan ja kimpoili puolustajien kautta Samille. Vastustaja tosin sai nopeasti koottua joukot hyökkäykseen ja saivat tasoituksen aikaiseksi päästessään yhdellä kahta vastaan, eikä allekirjoittanut päässyt katkaisemaan poikittaissyöttöä ajoissa. Tässä vaiheessa peli aaltoili puolelta toiselle ja ottelu pystyisi ratkeamaan ihan kumpaan suuntaan tahansa. Meidän onneksi saimme johto-osuman, joka syntyi vasemmalta laidalta annetusta kulmapotkusta, jonka Henri “Henkka” Nikulainen ohjasi pärställään maaliin. Tämän jälkeen HeTan puolustusasemat miehitettiin ja taistelimme voiton kotiin, emmekä päästäneet vastustajaa enää maalinmakuun.

Ottelusta jäi mieleen erityisesti se, että oltiin taistelumielialalla mukana hommassa. Taistelumielialahan ei tarkoita sitä, että vedellään vastustajaa jaloille joka tilanteessa, vaan sitä, että jokainen pelaa oman tonttinsa 110 % tarkkuudella. Tämä onnistui nyt hyvin ja parista vastaiskusta huolimatta jokainen uskoi joukkueen menestykseen. Koko jengi puolusti ja koko jengi hyökkäsi.

Paluu arkeen tapahtui viimeisen murskavoiton jälkeen, FC Heten voittaessa meidät 4-0 (2-0). Suurin osa ydinryhmästä oli poissa ja jouduimme turvautumaan reserveihin. En tiedä johtuiko annetusta näyttöpaikasta ja peliajasta vai mistä, mutta reserviläiset pelasivat hyvinkin edukseen.

Itse peli eteni alussa tunnustelevasti ja paikkoja oli molemmissa päissä kenttää. Harmittavasti noin puolessa välissä ensimmäistä puoliaikaa FC Heten “van Nistelrooy” pääsi laukomaan 9:n rajalta vasempaan alanurkkaan eikä Luolakari ehtinyt reagoimaan maskin takaa tulleeseen laukaukseen. Puoliajan lähestyessä pääsi sama mies lähes samasta paikasta tuikkaamaan 2-0 taukolukemat tuomarin kirjaan.

Toisella puoliajalla yritimme alussa hyökätä, mutta ne tyssäsivät lähes alkuunsa ja/tai vedot menivät ohi. Lopussa vastustaja pääsi painostamaan kunnolla ja tuikkaamaan loppulukemat 4-0. Syyksi katson tähän vain yhden vaihtomiehen, joka lopulta vei siihen, että juoksukunto vain yksinkertaisesti loppui kesken. Hyökkäys ei jaksanut auttaa puolustusta, puolustus ei jaksanut auttaa hyökkäystä – hyvä että jotkut miehet jaksoivat taapertaa lopussa enää vaihtopenkille. Vastustaja oli myös hyvin latautunut ja FC Hete onkin kehittynyt mielestäni joukkueena varteenotettavaksi jatkopelien joukkueeksi lähivuosina. Syöttöpeli toimi heillä ja viimeistely oli prosentuaalisesti hyvää (harrastesarjalaisiksi ). Onnittelut heille.

Pelin jälkeen kaikkien voivotellessa totuttuun tapaan, että “miten tässä nyt näin kävi”, lohkaisi Jani-Kaurajätti totuuden, joka jäi mieleeni ja sai pohtimaan menestystekijöitämme: “pojat ei tainnu pelata tosissaan – ainakaan niin tosissaan, mitä ennen on tullut pelattua“. Tämä on totta ja vielä Eki lohkaisi: “joo, tällä kaudella on tullut vältettyä kontaktia, ettei tule turhaa vääntöä ja jaloille potkimista“. Tähän voin itsekin yhtyä, että on tullut otettua todella rauhallisesti viime kausina ja höntsäiltyä. Näitä mietittyäni kotimatkalla, tulin siihen johtopäätökseen, ettei ilman kovaa taistelumielialaa voi voittaa. Miten ennen jatkopeleistä taistellut joukkue voi pudota yht’äkkiä taistelemaan lohkon viimeisistä paikoista?

Meidän pitäisikin kysyä itseltämme ja toisiltamme, että haluammeko jatkossakin höntsäillä ja pelailla ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta vai pelata tosissaan 110 % lasissa? Molemmat käyvät minulle yhtä hyvin, mutta on hyvä tietää peliin lähtiessä, että millä mielialalla lähdetään peliin, jottei käy niin että toiset painaa kovaa ja toiset hölkkäilee, koska se vasta vituttaakin. Jos valitsemme höntsäilyn, niin sitten voimme tottua sijoituksiin “putoamisviivan” tuntumassa. Mutta jos taas valitsemme “täysillä”-linjan eli tosissaan ja voitonkiilto silmissä niin voimme taas taistella jatkopelipaikoista.

– él Capitano

Ajattelin kirjoittaa tämän raportin omasta näkökulmastani, joka ei todellakaan varmaan vastaa oikeata pelinkulkua, mutta valoittaa hieman peliä sinänsä. Tämä johtuu siitä, että peli koostui lähinnä seuraavasta syklistä: pallo keskiympyrään, höntsäilyä, maali, pallo keskiympyrään, höntsäilyä, maali, pallo keskiympyrään, höntsäilyä, maali, jne. Maaleja tuli yhteensä 14, joten voitte kuvitella peliajan yhteensä ollessa 40 min, kuinka nopeaan tahtiin näitä tuli, enkä täten sua itselleni häpeää tunnustaa, etten muista kuka teki maalin ja milloin. Mutta nyt itse peliin:

Alussa oli hermostuneisuutta ilmassa, kun saavuin kentälle. Tiedossa oli hikinen iltapuhde, sillä alkuasetelmissa meille ei ollut tiedossa yhtään vaihtomiestä (ehkä ajankohta kesä + klo 18 sekoitti tätä) ja asteita ulkona varjossa oli 26. Hermoilu alkoi hellittää siinä vaiheessa, kun huomasin, että vastustajalla oli samankaltaisia ongelmia ja vielä yllätykseksi meille tuli Jani “isukiksi pyllähtänyt” Åkerlund vielä vaihtomieheksikin.

Vastustaja joutui aloittamaan pelin viidellä miehellä, mutta he saivat nopeasti kuudennenkin kentälle. Tämä ei hirveästi tasoittanut pelitilannetta, vaan Sami vei meidät 1-0 johtoon ensi minuuteilla. Tämän jälkeen tuli vielä pari nopeaa meille, joten peli alkoi olla tässä vaiheessa taputeltu. Ensimmäinen puoliaika todellakin höntsäiltiin siinä ja itse keskuspuolustajana rakentelin lähinnä hiekkakakkuja Luolakarin kanssa – “tule hyvä kakku, älä tule paha kakku” vain kaikui Kulosaaren kentän länsipäädystä. No, todellisuudessa vastustaja sai muutaman terävän vastahyökkäyksen, mutta raudalla ammattitaidolla hoidimme ne. Mehulle ja pullalle mentiin 5-0 tilanteessa.

Toinen puoliaika jatkui siitä, mihin edellinen jäi: höntsäilyä ja pari nopeaa meiltä. Näin jatkui puoliajan suunnilleen puoliväliin asti (muuten toiselle puoliajalle vastustaja sai reservinsä käyttöön ja saivat yhden vaihtomiehen lisää) kunnes tapahtui meidän joukkueen ainut häpeällinen kohta. Oikea laitapuolustaja (olikohan se Joni) oli lähtenyt liian innokkaasti hyökkäilemään ja tuli pallon menetys. Tästä seurasi nopea hyökkäys oikealla sivustalla ja jouduin 2-1-tilanteeseen. Make piteli vasemmalla laidassa sieltä rynnistävää pelaajaa, joten hän ei voinut auttaa minua tässä vaiheessa. Sitten he vetelivät seinä-seinä-syötöillä minua höplästä ja pääsivät vetämään seitsemästä metristä pallon ohi Markun verkon perukoille. Noh tästä ei liiemmälti pelästytty, olihan tilanne jo 9-1, joten paikattiin vielä ne neljä maalia ennen kuin tuomari vihelsi pelin poikki.

Ilman vastustajan maalivahdin välillä erittäin upeita reaktio torjuntoja, olisimme saaneet enemmänkin tuhoa aikaiseksi. Mutta maalintekijät meiltä olivat: Antti Koivisto (maalit 3), Timo Penttilä (3), Markus Asikainen (3), Joni Nyqvist (2), Sami Salo (1), Jani Åkerlund (1). Lauri ja minä jäimme maaleitta, mutta se on selitettävissä sillä, että otimme vastustajan vastahyökkäykset pois olemalla keskuspuolustajina. Lisäksi Lauri ei pelannut kuin toisella puoliajalla.

– Stube

Heteniityn Tarmo hävisi niukasti syyskauden ensimmäisen pelin hyvästä otteista huolimatta.

Syyskauden ensimmäinen peli pelattiin hellesäässä pallokentän hyvällä tekonurmella FC Banskuja vastaan. Ottelun alku meni vastustajan pitäessä palloa, mutta alun hermoilun kadottua ja pelialustaan tottumisen jälkeen pääsimme paremmin peliin mukaan ja syötöt rupesivat löytämään perille. Pelin ainoaksi jäänyt maali syntyi FC Banskujen ylivoimahyökkäyksen seurauksesta, josta pallo päästiin siirtämään toiseen aaltoon ja siitä ampumaan vapaasti verkon perukoille. Puoliajan lopussa meille tarjoutui pari hyvää paikkaa tasoittaa mutta ilman tulosta.

Toinen puoliaika alkoi meiltä hyvin ja pääsimme vapaasti rakentamaan peliä keskialueelta varsinkin Markus Asikaisen kautta. Pallo pelattiin muutaman kerran hyvin maalintekosektoriin mutta huono onni ja vastustajan veskari estivät tasoituksen. Parhaat paikat tulivat Antille, Timolle ja Samille. Lisäksi vastustajan hyökkäykset saatiin ohjattua laitoihin ja keskustasta tulleita hyökkäyksiä ei päässyt syntymään. Loppua kohden kuitenkin meidän painostus ja riskinotto kiihtyi, jota kautta muutama todella vaarallinen tilanne pääsi syntymään myös meidän päätyyn. Lopputuloksena hyvistä tilanteista ja koko joukkueen tsempistä huolimatta harmittava 1-0 tappio.

Tarmo palasi voittokantaan
Heteniityn Tarmo-Puiu/Höntsä 1-0 (0-0)

Heteniityn Tarmo otti makean 1-0 voiton ennakkoon vahvana pidetystä ja yhdestä lohkon ennakkosuosikeista Puiu/Höntsästä.

Ensimmäinen puoliaika oli teknistä peliä esittäneen Puiun selkeää hallintaa, vaikka Tarmokin pääsi muutamaan otteeseen kokeilemaan vastustajan maalivahdin pätevyyttä. Hallinnasta huolimatta paras vastustajan paikka päätyi tolppalaukaukseen ja muut yritykset Markku hoiteli maalissa tyylikkäästi, Puoliajalle lähdettiin pyöreistä 0-0 lukemista.

Tauolla rivit saatiin kasattua yhteen ja toinen puoliaika alkoi vahvassa Tarmon otteessa. Palloa saatiin painettua vastustajan maalille kovalla paineella eikä Puiu päässyt kunnolla nostamaan omaa peliään. Noin 30 minuutin kohdalla Tuomas rynni röyhkeästi keskeltä läpi, ja hänet jouduttiin kaatamaa laittomin ottein hieman rangaistusalueen ulkopuolella. Tilanteesta seuranneesta vapaapotkusta Jani ampui matalan pommin takakulmalle, jossa Sami kiitti ja ohjasi pallon häkkiin. Tämän jälkeen Tarmo laittoi kilpikonnapuolustuksen päälle ja kesti lopun vastustajan rynnistyksen ja otti hienon voiton ennakkoon vahvasta vastustajasta.

Ottelu oli Tarmolta kauden parasta peliä, jossa puolustettiin ja hyökättiin koko joukkueella ja tilanteita saatiin hyvin aikaiseksi. Välit tosin edelleen puolustuksen ja hyökkäyksen välillä ovat melko suuret, mutta tänään asenne ratkaisi voiton.

Kauden neljäs ottelu harrastesarjassa päättyi harmittavaan tappioon, kun ilman voittoja otteluun lähtenyt LPS löi Tarmon 3-2. Avausjaksolla tilanteet menivät LPS:n hyväksi ja Tarmolla oli kohtuullisia vaikeuksia saada hyökkäyksiä rakennettua. LPS:n johtomaali tuli erikoisen flipperitilanteen jälkeen, kun hyökkääjä pääsi ampumaan läheltä ja pallo meni puolittaisen torjunnan jälkeen pomppien sisään. Tarmo kuitenkin vastasi heti, kun nopealla hyökkäyksellä pelattiin Timo Penttilä vapaaksi joka sijoitti pallon tyylikkäästi sisään kun veskari oli jo mennyt maihin.

Tarmon osalta toisen puoliajan alku oli samankaltaista sekavuutta, kuin koko ensimmäinen puoliaika. Muutamia tilanteita luotiin mutta kokonaisuudessaan rakentelu oli sekavampaa kuin edellisessä ottelussa astetta vaikeampaa vastustajaa vastaan. LPS:n johtomaali syntyi puolittaisen ylivoimahyökkäyksen jälkeen oikealta laidalta, kun vastustaja pääsi ampumaan pallon pienestä kulmasta kovaa veskarin käsien kautta aivan ylärimaa hipoen verkkoon. Voittomaali syntyi myös ylivoimahyökkäyksestä, kun vastustaja pääsi laukomaan aivan vapaasti rangaistusalueen rajalta pallon verkkoon. Tilannetta edelsi vastustajalle väärin tuomittu sivurajaheitto. Tämän jälkeen rupesimme vasta painostamaan ja saimme luotua tukun hyviä tilanteita. Kavennusmaali syntyi lopulta pienen painostuksen päätteeksi, kun Sami Salo pukkasi pallon maaliin veskarin edestä. Tasoitusta ei kuitenkaan saatu aikaiseksi kovasta yrityksestä huolimatta.

Jokaisessa neljässä ottelussa on ollut hyviä hetkiä mutta eheys puuttuu. Ennen kesätaukoa peliä voidaan kuitenkin parantaa esim. kiinnittämällä huomioita pelin rakenteeseen: hyökkäyksen ja puolustuksen välit, nyt pelaamme noppa 6 –muodostelmassa (puolustuksen tuki hyökkäykselle ja päin vastoin), pelinopeuteen: emme pääse vastahyökkäyksiin ja avauksiin: maalipotkut ja avaussyötöt (vaikuttavat edellisiin kohtiin). Maustettuna kovalla tsempillä ja hyvällä joukkuehengellä.

Ottelun merkkipaaluna voidaan pitää Timo “heinänuha hiekkakentällä” Lehtimaan paluuta oranssipaitaan kolmen kauden eläkkeelläolon jälkeen. Mahtavaa paluu!

Heteniityn Tarmo – Idän Metsurit 0-2 (0-1)

Yhden voiton ja tasapelin jälkeen Heteniityn Tarmo löysi voittajansa, kun Idän Metsurit voittivat kolmannessa ottelussa Tarmon 0-2.

Ottelun alku oli tasaista vääntöä. Pidemmälle mentäessä ote siirtyi metsureille ja vaikka vastustajat pitivätkin paljon palloa niin vaaralliset paikat puuttuivat lähes kokonaan. Meidän parhaat paikat tulivat muutamasta pallonriistosta tai puolustuksen nopeiden avausten jälkeen erityisesti Jani Åkerlundin toimesta. Maaleja ei kuitenkaan nähty kuin vasta hieman ennen ensimmäisen puoliajan loppua, kun pienen pyörityksen jälkeen vastustaja pelasi hyvin toiseen aaltoon ja tarkka maata pitkin menevä veto meni verkkoa hipoen sisään.

Toisella puoliajalla saimme hieman ryhtiä peliin ja koostumuksen pidettyä paremmin kasassa, jonka seurauksesta saimme myös luotua enemmän vaarallisia paikkoja. Parhaat maalipaikat tulivat Jonille, Markulle, Laurille ja Samille. Myös vastustajalla oli ehkä parempia paikkoja mutta onni ja Luolakarin torjunnat pitivät numerot 0-1. Loppunumerot syntyivät vasta ihan toisen puoliajan lopussa, kun vastustajan yksin maalin eteen jäänyt hyökkääjä pääsi nostamaan taitavasti pallon veskarin yli verkkoon.

Ottelussa oli numeroita lukuun ottamatta paljon hyvää yritystä ja pakka pysyi paremmin kassassa kuin aikaisemmin vaikka vastustaja oli taitavampi kuin kaksi ensimmäistä.