Kauden viimeinen matsi ja tappio saappaat jalassa. Lähtökohdat otteluun olivat selkeät: vastassa ylivoimainen lohkoykkönen, Tarmolta historiallisen heikko syyskausi ja krooninen pelaajapula. Alkuasetelmista huolimatta Tarmo lähti hyvällä ilmeellä ja ennakkoluulottomasti haastamaan pallovarmasti pelannutta Parsaa. Takaisku tuli kuitenkin nopeasti, kun puolittain läpi päässyt vastustaja pääsi onnekkaasti iskemään Juhan torjuman pallon pienestä kulmasta sisään. Tarmo ei kuitenkaan lannistunut vaan peli rupesi aukeamaan ja paikkoja rupesi syntymään. Tasoitusmaali syntyi hyvän painostuksen päätteeksi, kun Jani Åkerlund linkosi sivurajaheiton boksiin, josta Joni Nyqvist puski pallon maaliin. Tasoitusmaalin jälkeen ote siirtyi vähitellen Parsalle, joka tekikin ensimmäisen jakson loppuun johtomaalin vapaaksi jääneen pelaajan ampuessa pallon läheltä vastustamattomasti yläkulmaan.
Toisella jaksolla peli jatkui kovalla liikkeellä. Lopullinen niitti ottelulle tuli, kun vastustaja pääsi rakentamaan nopean hyökkäyksen, joka päättyi hyvään syöttöön ja tarkkaan ohjaukseen. Tässä vaiheessa emme pystyneet enää lisäämään vauhtia, ja lisäksi pakka sekosi jostain syystä ja omat paikat katosivat. Mistä osoituksena neljäs takaisku, missä pelaaja oli täysin vapaana puolustuslinjan takana.
Loppunumeroista huolimatta Tarmo taisteli hienosti niin kuin on tehnyt muutamassa viime matsissa, vaikka tulokset eivät sitä kerro. Ottelun vakuuttajat: koko joukkue tsemppasi hyvin ja kaikki pelaajat voivat olla ylpeitä esityksestään ja erityismaininnat ja henkiset wash and go –palkinnot saavat hyvin torjunut Juha “Walter Cenga” Hopia, maalin puskenut Joni “The Trooper” Nyqvist ja puolustuksen tukipilariksi tällä kaudella noussut Jani “Kaurajätti” Åkerlund.
Summa summaruma, hyvin kaksijakoinen kausi on nyt pelattu. Hyvin alkanut kausi kääntyi kesätauon jälkeen alamäeksi. Syitä aika monia: ensiksi, loukkaantumiskierre ja muut poissaolot, joka ajoi Tarmon jo ennestään kapean materiaalin koville. Toiseksi, selkeästi kovempi otteluohjelma, mikä olisi ollut jo haaste täydellä nipulla pelanneelle Heteniityn ylpeydelle. Hyviä puolia kaudessa oli monia ja enemmän kuin huonoja. Koko kausi oli kasvojen kohotus edelliskauteen verrattuna. Parhaimmillaan peli oli taitavaa, rohkeaa ja taistelevaa. Uusia pelimiehiä saatiin rinkiin korvaamaan lähteneitä ja he ottivat hienosti vastuuta. Vanhat pelaajat löysivät uuden vaihteen harrastajapotkupalloilijan uralleen. Kokonaisuudessaan osoitettiin, että ME pystytään pelaamaan ja meidän kannattaa jatkaa sarjassa. Kiitos kaudesta kaikille pelaajille! Kohti seuraava kautta mutta sitä ennen seuraava etappi on kauden nippuun laittava saunailta!
Lauri