Heteniityn Tarmo

Paluu arkeen tapahtui viimeisen murskavoiton jälkeen, FC Heten voittaessa meidät 4-0 (2-0). Suurin osa ydinryhmästä oli poissa ja jouduimme turvautumaan reserveihin. En tiedä johtuiko annetusta näyttöpaikasta ja peliajasta vai mistä, mutta reserviläiset pelasivat hyvinkin edukseen.

Itse peli eteni alussa tunnustelevasti ja paikkoja oli molemmissa päissä kenttää. Harmittavasti noin puolessa välissä ensimmäistä puoliaikaa FC Heten “van Nistelrooy” pääsi laukomaan 9:n rajalta vasempaan alanurkkaan eikä Luolakari ehtinyt reagoimaan maskin takaa tulleeseen laukaukseen. Puoliajan lähestyessä pääsi sama mies lähes samasta paikasta tuikkaamaan 2-0 taukolukemat tuomarin kirjaan.

Toisella puoliajalla yritimme alussa hyökätä, mutta ne tyssäsivät lähes alkuunsa ja/tai vedot menivät ohi. Lopussa vastustaja pääsi painostamaan kunnolla ja tuikkaamaan loppulukemat 4-0. Syyksi katson tähän vain yhden vaihtomiehen, joka lopulta vei siihen, että juoksukunto vain yksinkertaisesti loppui kesken. Hyökkäys ei jaksanut auttaa puolustusta, puolustus ei jaksanut auttaa hyökkäystä – hyvä että jotkut miehet jaksoivat taapertaa lopussa enää vaihtopenkille. Vastustaja oli myös hyvin latautunut ja FC Hete onkin kehittynyt mielestäni joukkueena varteenotettavaksi jatkopelien joukkueeksi lähivuosina. Syöttöpeli toimi heillä ja viimeistely oli prosentuaalisesti hyvää (harrastesarjalaisiksi ). Onnittelut heille.

Pelin jälkeen kaikkien voivotellessa totuttuun tapaan, että “miten tässä nyt näin kävi”, lohkaisi Jani-Kaurajätti totuuden, joka jäi mieleeni ja sai pohtimaan menestystekijöitämme: “pojat ei tainnu pelata tosissaan – ainakaan niin tosissaan, mitä ennen on tullut pelattua“. Tämä on totta ja vielä Eki lohkaisi: “joo, tällä kaudella on tullut vältettyä kontaktia, ettei tule turhaa vääntöä ja jaloille potkimista“. Tähän voin itsekin yhtyä, että on tullut otettua todella rauhallisesti viime kausina ja höntsäiltyä. Näitä mietittyäni kotimatkalla, tulin siihen johtopäätökseen, ettei ilman kovaa taistelumielialaa voi voittaa. Miten ennen jatkopeleistä taistellut joukkue voi pudota yht’äkkiä taistelemaan lohkon viimeisistä paikoista?

Meidän pitäisikin kysyä itseltämme ja toisiltamme, että haluammeko jatkossakin höntsäillä ja pelailla ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta vai pelata tosissaan 110 % lasissa? Molemmat käyvät minulle yhtä hyvin, mutta on hyvä tietää peliin lähtiessä, että millä mielialalla lähdetään peliin, jottei käy niin että toiset painaa kovaa ja toiset hölkkäilee, koska se vasta vituttaakin. Jos valitsemme höntsäilyn, niin sitten voimme tottua sijoituksiin “putoamisviivan” tuntumassa. Mutta jos taas valitsemme “täysillä”-linjan eli tosissaan ja voitonkiilto silmissä niin voimme taas taistella jatkopelipaikoista.

– él Capitano

Parin rumalta näyttävän tappion jälkeen Tarmo tsemppasi tasurin. Ottelun lähtökohdat: kolme edellistä matsia oli päättynyt tylysti tappioon yhteismaalein 1-13 ja EM-kisat pauhaavat takaraivossa.

Ottelu lähti liikkeelle hyvin tasaisesti ja kummallakin joukkueella oli muutama semihyvä paikka. Tarmon pakka pysyi hyvin kasassa ja muutaman onnistumisen jälkeen tajuttiin, että omalla pelillä ottelu olisi voitettavissa. Ensimmäisen puoliajan paras tekopaikka siunaantui rangaistusalueen rajalta lähteneestä vapaapotkusta, kun Markus Asikainen ja Antti Koivisto pelasivat pallon Joni Nyqvistille takatolpalle, mutta vanhakunnon syndipotku pelasti vastustajajoukkueen takaiskulta. Tilanteen jälkeen pallo pyöri edelleen hyvin ja yritystä riitti, mutta maaleja ei saatu tehtyä. Lopulta niin kuin monesti käy, Tarmon hetkellisen painostuksen jälkeen vastustaja sai riistettyä pallon keskialueella ja muutaman onnekkaalta näyttävän pompun jälkeen vastustaja pääsi laukomaan Tarmon puolustuksen keskeltä johtomaalin.

Toinen puoliaika alkoi Tarmon kannalta hyvällä liikkeellä ja paikkoja saatiin luotua pallon riistoista ja hyvän prässin ansiosta. Ansaittu tasoitusmaali syntyi vapaapotkusta, kun Antti Koivisto veti tarkan vedon, jota maskissa ollut vastustajan veskari ei voinut mitenkään torjua. Maalin jälkeen yritys jatkui hyvänä, mutta vähitellen ote siirtyi aivan turhan takia vastustajalle, koska lopetimme prässin ja päästimme vastustajan siirtelemään palloa aivan liian vapaasti. Ottelu päättyi kuitenkin pelitapahtumien perusteella oikeudenmukaiseen tasatulokseen.

Otteen luisuminen ja ryhmitys herättivät paljon ajatuksia ottelun lopussa, mistä huolimatta lopputulosta ja hyvää yritystä ei saa kuitenkaan unohtaa. On kuitenkin fakta, että ottelun lopussa hyvä liike katosi ja vastustaja päästettiin liian vapaasti rakentamaan peliä. Lisäksi omat toisen puoliajan hyökkäyskuviot kuihtuivat siihen, että hyökkäyksen voima katosi hyökkäysrintaman pelatessa liian hajallaan koko kentän leveydellä, joka johti edellä mainittuun keskikentän tilan luovuttamisen lähes kokonaan vastustajalle. Toivottavasti keskustelu jatkuu ennen seuraavaa matsia niin, että ryhmitys korjataan ennen kevätkauden viimeistä ottelua. Summa summarum: yksi tärkeä piste hyvän taistelun jälkeen.

LV

Heta lähti kauden kymmenenteen peliin sekavassa tilanteessa. Runkopelaajista puuttui reilu kentällinen ja vielä pelipäivän aamuna ei miehiä riittänyt edes avauskokoonpanoon. Puhelimet pirisivät kuitenkin siihen tahtiin, että lopulta peliä seurasi jopa kaksi vaihtomiestäkin.

Ennen peliä olleista vaikeuksista huolimatta, HeTa sai hienon alun vieraskenttäderbyyn ja siirtyi 1-0 johtoon ?:n maalilla (en nähnyt kuka teki). Hete pääsi kuitenkin tasoittamaan nopean hyökkäyksen päätteeksi pelin ohi 1. puoliajan maalin suuta vartioineen Koiviston.

Heta jatkoi taistelua ja pääsi uudelleen johtoon nyt hyökkäyspäässä häärännen Koiviston tarkalla sijoituksella pelin jälkimmäisellä puoliskolla. Johtuiko pelaajiston suuresta vaihtuvuudesta vai mistä, johtoaseman säilyttäminen ei kuitenkaan onnistunut ja FC Hete pääsi ensin tasoihin, iski voittomaalin rankkarista ja viimeisteli vielä 4-2 loppulukemat lähietäisyydeltä.

Tämä peli on nyt unohdettava ja suunnattava katseet tuleviin kolmeen runkosarjan peleihin. Nyt kaudella ansiokkaasti toimineen kapteeni Marttilan väliaikaisena tuuraajana toivonkin runsasta osanottoa loppupeleihin, jotta alkukauden hyvällä taistelulla hankittu asema jatkopelijoukkueena ei jää haaveeksi.

Samuel